A sample text widget

Etiam pulvinar consectetur dolor sed malesuada. Ut convallis euismod dolor nec pretium. Nunc ut tristique massa.

Nam sodales mi vitae dolor ullamcorper et vulputate enim accumsan. Morbi orci magna, tincidunt vitae molestie nec, molestie at mi. Nulla nulla lorem, suscipit in posuere in, interdum non magna.

Rakennetaan karu pöytä metsän mittaisesta

Rupesi ärsyttämään nykyinen hieman rimpula pirttipöytä ja penkit. Eihän siinä kohta mahdu enää syömään kun pojat kasvaa pituutta ja vähän leveyttä. Saati kunnolla lehteä lukemaan. Ajatuksen sain kun juhannuksen lomareissulla mielenkiinnolla tutkiskelin Rosalan viikinkikeskuksen päällikön hallissa olevia penkkejä ja pöytiä. Tuumin, että kyllähän nyt tuollaisen saisi itsekin aikaan. Kesälomalla tämä ICT-työläinen on aina tavan mukaan värkännyt jotakin puusta. Vuodesta 2006 jatkunutta perinnettä oli siis ihan velvoitekin jatkaa.

Kierros paikallisissa puutavaraliikkeissä lähinnä masensi. Mitallistettua pyöreäsärmäistä kuusta kyllä löytyi useassa eri koossa, muttei ollenkaan suorasärmäistä. Mitähän vittua on oikein tapahtunut? Kai puu tulee kohta sahoilta Lego-palikan muotoisina paloina, jos haluaa jotain muutakin kuin taloa rakentaa. Meinasin jo luovuttaa, kunnes rupesin selvittelemään mistä saisin metsän mittaista ns. läpi sahattua mäntylankkua. Keltaisessa pörssissä oli jos jonkinmoista ilmoitusta. Lopulta päädyin selailemaan puutavaraa sahaavien ja myyvien yritysten puhelinnumeroita. Lopulta pääsyin yhteydenottoon Parolassa majaansa pitävään Ara-Puu Oy:öön.

Rakennusvaihe

Meni noin viikko ja puulajikin vaihtui matkalla männystä lehtikuuseen, kunnes hyppysissäni oli tarpeellinen määrä sovitun levyisiä höylättyjä lankkuja. Penkkeihin tulevissa lankuissa oli sovitun mukaisesti vielä kaarnatkin reunassa. Ensimmäisen päivän projektina oli sahata pöydän jalkoina toimivien päätyristikoiden puut. Tein tämän huteraan työpenkkiin kiinnitetyllä jiirisahalla. Voin muuten sitten kertoa että lehtikuusen kovuus on jotain aivan eri luokkaa esimerkiksi mäntyyn verrattuna. Hinkkasin kahdeksaa sahapintaa varmaan tunnin. Kun sain urakan valmiiksi, katselin lankkukasaa hetken aikaa kiroten ja pistin tekstiviestiä kaverille, josko hänellä voisi käydä pätkimässä penkin puut. Lopulta Mazdan perässä olikin kokonainen jiirisirkkeli pöytineen päivineen. Tämä osoittautui jälkeen päin ajatellen tämän projektin pelastukseksi. Muuta en jaksanutkaan tälle päivälle tehdä vaan kannoin puut sisälle.

Seuraava päivä alkoi jiirisirkkelin kyöräämisellä auton perästä pelipaikalle. Pätkin kaiken tarvittavan hetkessä valmiiksi. Penkin lankut tuli mitattua ja katkaistua omalla käsisirkkelillä. Seuraavana oli vuorossa reunojen piiluaminen pienellä Fiskarssin retkikirveellä. Kyllähän se silläkin joutuisasti kävi. Loput ajoin nauhahiomakoneella tasaiseksi. Vähitellen osat rupesivat muotoutumaan. Mitään varsinaista rakennuspiirrustusta en ollut pahemmin tehnyt. Joitakin mittauksia nykyisestä pöydästä kylläkin. Työskentelytavat hioutuivat sitä mukaa kun kappaleita teki. Ensimmäinen oli aina sellanen tarkan epätarkka harjoituskappale ja loput tuli lähes itsekseen.

Piirsin toki paperillekin yhden kuvan tavasta, miten penkin- ja pöydän jalat kiinnitetään. Käytännössäkin tuo toimi oikein mallikkaasti.

Pintakäsittely ja huomioita

Mitä siitä nyt kertoisi. Hioin pinnat niin hyvin kuin jaksoin, eli aika karkeaksi pinnat jäivät. Samalla tuli huomattua että köyhän ei koskaan pitäisi ostaa paskoja työkaluja. EinHELLIN nauhahiomakone on kyllä vihoviimeisin tekele, mitä maa päällään kantaa. Kone itsessään syö nauhaa nopeammin kuin hiottavat kappaleet. En lähtenyt mihinkään yltiöpäiseen pyöristelyyn vaan näytin kulmille lähinnä pelkästään viilaa. Pintakäsittelyaineeksi valitsin Osmocolorin puolihimmeän värittömän TopOilin, jota levitin wanhalla jo aikaa sitten nukkaamisen lopettaneella puuvillakankaisella lakanan palalla kolmisen kerrosta. Viimeisen kerroksen jälkeen osat sai lojua noin viikon ennen kotiin tuomista. Toisin paikoin öljy toi lehtikuusen punertavan sydänpuun kauniisti esiin.

Puutavara oli pääosin ns. ulkokuivaa eikä sitä kuivattu mitenkään ennen rakentamisen alkua. Tämä tuli huomattua hyvin pöydän päätyristikoiden kanssa. Tein tiukat liitokset, jotka sitten puun kuivuessa ja kutistuessa avartuivat jonkin verran. Yksikään liitos ei sentään hajonnut tai irronnut liimauksesta. Ruuveja liitoksissa ei ole yhtäkään ja jätin läpi poratut puutapitkin tekemättä. Ei vaan laiska enää jaksanut. Aika näyttää kestääkö tämä viikinkityylinen karu pöytä karun viikinkityylisen perheen käsittelyssä.

Kuvapläjäys aikajärjestyksessä

2 comments to Rakennetaan karu pöytä metsän mittaisesta

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  

  

  

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.