A sample text widget

Etiam pulvinar consectetur dolor sed malesuada. Ut convallis euismod dolor nec pretium. Nunc ut tristique massa.

Nam sodales mi vitae dolor ullamcorper et vulputate enim accumsan. Morbi orci magna, tincidunt vitae molestie nec, molestie at mi. Nulla nulla lorem, suscipit in posuere in, interdum non magna.

Pitkäveteinen raapaisu elämästäni loppiaisena 2010

Istun taas tarkoituksella omassa yksinäisyydessäni. Viereisestä pöydästä löytyisi juttuseuraa. Naapuripöydän toisiinsa ilmiselvän syvästi rakastunut pari pelaa korttia keskenään. Luen kirjaani. Pamela on juuri kohdannut Frank Zappan. Hymyilen itsekseni. Kuinka joku onkin keksinyt tyttärelleen niin hauskan nimen. Frank ja Gail ovat kasteessa antaneet tyttärelleen nimeksi Moon Unit.

Olen nenä kiinni kirjassani, mutta näen silti kaiken mitä ympärilläni tapahtuu. Teen sen hyvin huomaamatta ja ketään häiritsemättä. Suuri sosiaalisuuteni vaatii veronsa. Usein vetäydyn yksinäisyyteeni, mutta teen sen mielelläni aina ihmisten ympäröimänä. Markku sytytti oman lukuvalonsa ja Jorma näyttää katkovan käsillään lampun valokeilaa kun se salamannopeasti matkaa luokseni.

Nuoripari oikealla pitää toisiaan käsistä kiinni pöydän yli. Nopea vilkaisu kertoo sen, minkä vaistoan 150cm päähän. Hymy, katse suoraan silmiin, kosketukset. Toisiaan hiuksista silittäen he hymyillen aloittavat uuden korttipelin. Olen jotenkin onnellinen heidänkin kuumana roihuavalle rakkaudelle ja kunnioitukselle. Ketä sitten lienevätkään.

Tehosekoitin soi korviini. Yritän lukea, mutta ajatus ei pysy koossa. Teharin biisi: Asfaltti polttaa osuu liian lähelle ajatusteni vankilaa, jossa vapaaehtoisesti asun. Kello on noin ja minä olen näin. Ehkä luen luvun loppuun ja lähden kävelemään kohti Idänpäätä. Ulkona on jo varmaan -24 pakkasta, vaan eipä se minua haittaa. Tänään vaihdoin ensi kertaa talvitakkiin. Mamiksetkin, ne hirvittävät raitakostajat koristaa käpäliäni. Nautin pakkasesta.

Kirjoitukseni keskeyttää Pidginin keskusteluikkuna. Käyn pienen matemaattisen keskustelun neiti K:n kanssa ja jatkan kirjoittamistani. Lupaan ihmisille helposti kaikenlaista apua, kunhan apu ei koske tietokoneita. Lyhyt keskustelumme koskee ensimmäisistä sellaista lupausta auttaa tänä vuonna.

Mietin aiemmin iltapäivällä saamaani puhelua. Oli mukava kuulla neiti O:n ääntä taas. Tuo pieni tyttöolento on ollut joulusta aika paljonkin mielessäni. Tunnettu ollaan vuodesta 2005, viime vuonna lähti ihan lapasesta kun oltiin treffien tapaisilla kahdesti! Nyt on hurjaa!

Varsinkin jälkimmäinen tapaaminen on hieman horjuttanut ajatusmaailmani perustuksia. Tänä vuonna meillä on mahdollisuus nähdä toisiamme useammin. Käykö niin ja mihin se johtaa? Minulla ei ole suuria odotuksia, ei ole sitä pilvilinnaa joka romahtaa. Asioita vain tapahtuu, jos tapahtuu. Ihminen pettyy usein  nimenomaan odotuksiinsa. Tästä voisin käydä pitkän keskustelun Alppilan kulmilla asuvan neiti K:n kanssa. Inkuttaisin ensin vastaan ja myöntäisin sitten reilusti olevani väärässä… Odotanhan minä hänen tapaamistaan!

Terhi Kokkonen laulaa suosikkibiisini Tehosekoittimen tuotannosta. Maailma on sun. Jotenkin tuo neiti O tulee siitä mieleen. Musiikin kuunteluni keskeytetään hetkeksi. Käymme lyhyen keskustelun tulevasta Birger Päijänne Race 2010:sta. Jo aiemmin olohuoneeseeni tullessani puhelimestani kaivettiin osakilpailujen päivämäärät. Odotan kovasti kesää ja sitä, että pääsen taas purjehtimaan. Venda lähtee useasti, kun kryssimme pitkin Päijännettä. Näin ainakin kovasti toivon.

Korviin soi ennen inhoamani, nyt suuresti rakastamani progebändi nimeltään Kingston Wall. Sen edesmennyt laulaja kiekaisee juuri “Just do it boy…” Nostan katseeni hetkeksi ja virnistän ajatukselle, jonka pidän täysin omanani. Teemu huomaa sen ja jatkaa tiskipuuhiaan. Neiti K on saanut mitattua tarvittavat mitat ja objektien määrät. Itse lupaan tehdä tarvittavan kulman, että puu leikkaantuu oikein. Pidgin-ikkuna rauhoittuu.

Mietin hetken käsieni alla olevaa kirjaa. Olen sivulla 105. En tarvitse kirjanmerkkiä, sillä loin jo muistisäännön talvisodan kestosta. Usein mietin, kuinka näinkin matemaattisesti lahjaton jaksaa pyörittää numeroita jatkuvasti mielessään. Pelottavinta ehkä se, että minä, täysin päässälaskutaidoton muutin juuri luvun 105 binääriluvuksi. 105:een menee kerran 64, kerran 32, kerran 8 ja kerran 1. Tulokseksi tulee siis 1101001. Perverssiä!

Teemu tuo lapun, josta kysyy saanko siitä selvän. Saanhan minä. Lapun sisällön laitan kotiin tai viimeistään aamulla töihin päässessäni Birgerin sivuille. Sain samalla Alppilan pikkuruisen kukkatukan, neiti K:n bändärikirjan ja otan mukaani myös pienessä tuiskeessa lasikirppikseltä viikko takaperin tekemäni “löydöt”.

On tullut kotiinlähdön aika. Kerään omaisuuteni aikeinani poistua pakkaseen. Teemu järkyttää minua vielä hieman ottaessaan puheeksi suunnitelmat kesästä ja amerikkalaisen futiksen joukkueesta. Hän todellakin näkee pienen kääpiön miehistössä valmiina ottamaan ensimmäisessä taklauksessa se lopullinen hoito. Ajatus pelottaa ja siksi se kiehtoo. Ehkä menemme kokeilemaan, miten soikio lentää ja lantio liikkuu väistöissä.

Kotiin kävellessäni mietin aiemmin laskemaani binäärilukua ja muistelen, kuinka binääriluvusta muunnetaan hexadesimaaliluku. Hetken mietittyäni välähti mieleeni, että binääriluku jaetaan neljän numeron siivuihin alkaen pienimmästä. Mieleeni piirtyy tuo binääriluku, jonka yläpuolella on kaksi sarjaa lukuja 8 4 2 1. Sitten lasken vain ykköset yhteen. Ensimmäisestä ryhmästä löytyy 8+1 ja toisesta 4+2 . 01101001 on siis 0x69 Vieläkin perverssimpää!

Junaradan tienoilla on tiheä jääsumu ja vilkaisen aiempaa kolttostani sillan seinällä. Siinä se mustan aukon säteilyn lämpötilan, Hawkingin säteilyn kaava edelleen nakottaa. Odottelen kiltisti Aulangontien valoissa, vaikka mikään ei estäisi minua kävelemästä päin punaisia. Missään ei liiku ketään.

Pieni vihainen kaljupää Heinolasta laulaa naamabaarin nurkilla “Pahat enteet hiljaisuuden..” Siihen kappaleeseen liittyy eletyn elämäni syvin, nyt jo parantunut repaleinen viilto sydämessäni. Muisto väistyy nopeasti ja kuuntelen tämän kappaleen äärimmäisen nerokkaita ja niin tosia sanoja. Noin se elämässä vain menee. Kaikki hiipuu pois. Jäljellä on enää vain verta ja veristä tuhkaa. Ystäväni neiti S on tämän kiteyttänyt kauniilla tavalla:

“Mitä sitä turhaan yrittämään, vituiksi se kuitenkin menee!”

Saavun kotiini ja Pidgin ilmoittaa taas räjähdysmäisesti lisääntyneestä aktiivisuudesta. Neiti A siellä minulle huutelee. Vaihdan Pidginin Kmess-ohjelmaan ja jatkan keskustelua. Ehkä sain hänet muutamiin tiukkoihin faktoihin perustuneella asioiden suoraan ilmaisulla edes hiukan paremmalle mielelle. Mene ja tiedä. Naiset ovat aina niin arvoituksellisia. Leffaa katsomaan kera kaakaon hänkin häviää.

Yritän edes korjata pahimmat kirotusvihreeni ja harkitsen vakavasti untuvapeittojen alle käpertymistä. Whitesnake soi taustalla kun painan tuota oikeassa reunassa keskellä nakottavaa Julkaise-nappia

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>