Itihän se pentele viimeinkin

Nimittäin idätyslautalle lanceolatumin siementen kera hyljätty Ulupica large. Kaksi siementä siellä oli ja rupesivat vetämään jo iloisesti homeeseen. Ruippasin kostoksi toisen paljun pohjalle miettimään lyhyen mutta kurjan elämänsä viimeisiä hetkiä. Tänään kun sen sieltä nostin niin olihan tuo pentele työntänyt toukan ulos siemenestä. Itämisaika oli niinkin lyhyt kuin 22 päivää. Nyt istutin sen taimimultaan riittävän syvälle. Toivotaan että kypärä pehmenee matkalla pintaan. Tällä kertaa tosin osaan tehdä kypärän hätäsektion vauvan kynsisaksilla (valvonnassa, etten jätä saksia lojumaan minnekään omaan jemmaani)

Mysteeri-chilit saisivat alkaa vähitellen kukkimaan. Olen rapsinut varkaita jokaisen juurelta pois ja se on hieman vauhdittanut kukkien kehitystä. Mysteerit #2 ja #3 on suurella varmuudella C. baccatum lajiin kuuluvia. Kukista nimittäin kuultaa läpi terälehtien vihertävät pilkut. Kukan koko näin surupohjalta arvioituna tullee olemaan jotakin Lemon Dropin luokkaa. Katselin Fataliin kuvia ja tuo Mysteeri #2 näyttää lehdiltään ja kasvutavaltaan hieman Omnicoloria fataliiphoto.net / chiliwiki.fi  Muuta en uskalla vielä oikein päätellä.

Olen usein miettinyt noiden lajien ja jopa lajikkeiden tunnistusta hieman toisesta kulmasta. Tunnistukseen on olemassa selkeitä vuokaavioita, jolla pääsee oikean lajin jäljille yleensä hyvin helposti. Inferno chilistä ja monesta muustakin lähteestä kaiken tiedon imeneenä sitä tietysti osaa jo tunnistaa yhtä jos toista. Se mitä itse olen pähkäillyt liittyy itse kasvutapaan. Kuinka paljon kasvatusolosuhteista on kiinni että esim. omista Lemon Drop taimistani tulee aina samanlaisia. Kuinka paljon taas se että ovat kaikki yhteisen kantaäidin jälkeläisiä?

Oksien runko LD:ssä on sormin tunnustellen yläpinnaltaan nelikulmainen, alapuolelta pyöreä. Vaikka en mikään botanisti olekaan niin luulen tämän muuten liittyvän oksan kykyyn kantaa hedelmien painoa. Väri on aina tasaisen vihreä. Mutta sitten vieressä on viisikulmaisia oksia tekevä ilmeinen C.baccatum (mysteeri #3), jonka runko on kahden eri vihreän raidoitus. Kauempana taas selvästi viisikulmainen, mutta vihertävässä pohjavärissä on ruskeita läiskiä siellä täällä. C. chiensen tunnistaa toki helpolla jo sen tukevasta polveilevasta kasvusta.

Tein Siling Labyuosta vaihtarit chilifoorumin erään käyttäjän kanssa ja kotiin posti kantoi pari C. lanceolatumin oksaa. Pistin ne oitis 18. päivä veteen ja tänään siellä oli jo terhakkaat hännät. Alkuviikosta saattaa vielä tulla toinen Labuyo-vaihtari. Porin suunnalta on tulossa Ulupica Largen oksa.

Rivarin takapiha on siivottu ja puunattu tänään. Kaiketi sinne pitäisi alkaa haalimaan puutarhakalustoa, megaluokan kaasugrilliä kaikilla vipstaakeilla ja sitten 22x40mm rimasta tehty pöytä poikien huoneen vähitellen valtaaville chileille. Niitä on taas liikaa, mutta ei kerrota sitä talouden emännälle, eihän 😀

Päivitys 23.4.2012

Kaikki kolme mysteerichiliä ovat aika suurella todennäköisyydellä jotakin neljästä C. baccatumista. Lehdet eivät ole missään yksilössä kiiltävän vahapintaiset, eikä kukkia kasva kuin 1/kasvupiste, joten toinen pilkullinen täysin valkokukkainen, C. flexuosum näistä mikään ei missään tapauksessa ole. En kyllä usko että niin harvinaista villichiliä olisi edes Fataliin Surprise Seeds -pusseissa, vaikka villejä niistä onkin isojen poikien kertoman mukaan kasvateltukin. Mysteeri #3:n lehdet toki ovat enemmän vahapintaiset kuin kahden muun tai muidenkaan C. baccatum-kasvieni. Sitten ruvetaan odottamaan, minkälaista hedelmää kyseiset chilit rupeavat vääntämään. Jotenkin kuitenkin kaihertaa takaraivossa sekin mahdollisuus että varmaa lajiketunnistusta ei koskaan tule. Ainakaan kaikista.

Päivän kuvapläjäys