Taas kävi ns. vanhanaikaisesti

Meinasin taas jäädä terpparin pihasta yltiöpäisesti pyörätien päälle ajavan papan hienon uuden katumaasturin alle. Toisaalta harmittaa ettei tarakka ehtinyt viiltämään puskuriin naarmua.. Mutta ei siitä enempää.

Korviin rupesi pauhaamaan Aulangontien valoissa mieleenpainuva rumpujen ja kitaran yhdistelmä. Nappasin soittimen taskusta, kun biisiä oli ehtinyt kuulua varmaan 10sek. Lätkäsin sille heti sydäntä ja tungin soittimen taskuuni. Nyt kotona sitten katsoin, mitä tulikaan tehtyä.

Tykätty kappale oli Trail of Tears – Deceptive Mirrors

Nyt sitten Soipi Spotifyn kautta kyseisen orkesterin albumi nimeltään Existentia ja heti perään Free Fall Into Fear.

Naapurit tykkää, naapureille putoo. Timolle ainakin putoo. Nähään!