A sample text widget

Etiam pulvinar consectetur dolor sed malesuada. Ut convallis euismod dolor nec pretium. Nunc ut tristique massa.

Nam sodales mi vitae dolor ullamcorper et vulputate enim accumsan. Morbi orci magna, tincidunt vitae molestie nec, molestie at mi. Nulla nulla lorem, suscipit in posuere in, interdum non magna.

Pub Heppu In Memorian

Tutustuin paikkaan hyvän ystäväni kautta. Ensimmäisellä kerralla minulle tarjoiltiin kuumaa vettä Findrexinin kera. Olinhan toki aika flunssainen ja yskin keuhkojani pihalle. alkuvuotta 2005 se oli, mutta kuukautta en muista. Olimme läheiseen teinihelvettiin menossa rilluttelemaan. Siitä se sitten oikeastaan alkoi. Tutustuin hieman lisää. Ihmisiin, asioihin, historiaan ja kaikkeen mitä siitä paikasta huokui.

Ennenpitkää menin rakastumaan tähän paikkaan. Vaikka kuinka maailma murjoi ja vaikka mitä seikkailuja tuli tehtyä niin se oli aina paikka, jonne mennä ja rauhoittua. Myöhemmin samaisessa paikassa istuessani tapasin erään toisen pelottavan näköisen ja kokoisen muusikonretkun 🙂 LiinnaCruisingissa pojat oli keikan heittäneet ja levyn ostin pois kuleksimasta.

Siellä syntyi ja alkoi monet, edelleen kestävät kaveri- ja ystävyyssuhteet. Siellä sai avautua kiville menneistä jutuista. Tuija kyllä kuunteli. Ja piti meille retkuille Karin kanssa jöötä aina välillä. Kerran me Tuijalta pyydettiin ensimmäisenä sisälle tullessa kumartaen anteeksi. Oltiin linnan vallien päällä tuhottu pullot skumppaa ja Saunalahden viinaa. Kävely linnalta kesti ihan tolkuttoman kauan, vaikka matka ei ollutkaan pitkä. Skumppa ja viina yhdessä paljastui kerrasta elimistölle turmiolliseksi yhdistelmäksi. Anteeksi toki pyydettiin senkin jälkeen aina kumartaen ja se sai Tuijan huokaamaan ja pudistamaan päätä.

Ruoka oli hyvää ja niitä pihvejä tuli vedettyä harvase ilta. Silloin en vielä olutta itse juonut, mutta kyllä se Ginger Alella huuhtoutui ihan hyvin. Tiskin päällä oli nimikkotuoppeja, suurimmalla osalla taisi olla oma kahvikuppinsakin kasvattamassa sitä eriväristen ja muotoisten kuppien kirjoa.

Muistuu, kuinka kaverini Sanna punastutti Pätkän todella perusteellisesti hieman astetta rivommilla jutuilla. Tuijalla oli hauskaa ja Pätkä raukkaa kiusattiin vielä pitkään.

Hyviä muistoja olisi vaikka kuinka. Yhtäkään pahaa ei. Nykyään kun kuljen pitkin Sibeliuksenkatua, pysähdyn hetkeksi ja kurkistan sisään. Sitten suljen silmäni. Näen tutun renkaasta tehdyn kyltin, jossa keskellä nahkakypäräinen haukku nakottaa arskat päässä ja huivi kaulassa. Nurkassa pelikoneen vieressä on wanha mopo, automaatin päällä puolituhma kalenteri. Wanhoista putkiradioista tehdyt kaiuttimet katossa, Sukelluspuvun messinkinen kypärä, sen vieressä nukke, jolla ajopuku päällä. Taulu, jossa vanhoja Ahveniston ajojen pääsylippuja. Näen Tuijan heristämässä nyrkkiä tuolissaan keikkumaan erehtyneelle…

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, niin hyvin on erilaisten pienien taulujen ym. paikat mielessä. Nämä muistot eivät koskaan häviä ja väliin todella raastavat. On kuin rakkaansa olisi menettänyt, eikä siitä menetyksestä vain pääse yli. Kaikki muu on sen jälkeen tuntunut vain laastareilta, Mikään ei koskaan pääse edes lähelle sitä samaa tunnelmaa.

Kaipaan sinua pohjattoman sydäntä särkevästi.

Leave a Reply

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  

  

  

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.