Ai miten niin tykkään musiikista

Olen kuin hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään. Surullista mutta totta. Jalkojani palelee, mutta ei kauaa, sillä minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan. Taivas palaa kuoliaaksi ja pimeys säilyy. Mutta ethän tuolta pimeästä löydä vastausta. Menneisyyden haamut saavat perhoset tanssimaan minulle. Tuijotan vain hiljaista seinää.

Kuolin sisältä siitä lähtien kun käänsit selkäsi minulle. Sinä varastit auringon sydämestäni! Kaikkien näiden vuosien jälkeen tunnenko siltikään sinua? Annoin sinulle maistiaisen ja halusit vain lisää. Tahtoisin itse, että viet minut kuun puutarhaan. Kukaan ei oikeasti tiedä, mitä nyt käyn läpi. Miten minut voidaan tuomita teoistani jos aikeeni ovat olleet hyvät? Ihmissydän tarvitsee ihailijan, sillä keskellä suurta maailmankaikkeutta meistä jokainen on ihan yksin.

Olen kesyttämätön ja haluan vain pestä viattomuuteni pois Katumajärvessä! Opin ensin lentämään, sitten itkemään ja myöhemmin iltapäivällä saatan jo kuolla. Usein eksyn elämässäni painajaisten laaksoon, harhailen pitkään ja löydän itseni unelmien puutarhasta.

Puolet puheistani on merkityksetöntä. Varsinkin silloin jos en pysty laulamaan suoraan sydämestäni. Onko se totta mitä he sanovat, vai olemmeko vain liian sokeita löytämään takaisin tielle? Myrsky sydämessäni ja tuli sielussani tiedän että vaeltajan osa on ratsastaa aina yksin. Nyt tuntuu, että tahdon etsiä ja ampua valkoisen joutsenen. Minä kapinoin!

Muistan asiat jotka olen nähnyt. Olen oppinut kaatumaan ja ottamaan myös selkääni. Väliin tuntuu, että olen vain harmiton sankari. Nyt iloitsen siitä kuinka ihmiset taas kerääntyvät kaduille tervehtimään ensimmäistä kevätpäivää. Sydämeni toivoo salaa että joku veisi minut kevään ensimmäiseen sateeseen.

8<-8<-8<-8<-8<-8<-8<-8<-8<