Poikien elämänohjeita isälleen

Hain poikani Padasjoelta ja koko matkan keskustelimme ties mistä. Sieluni lepäsi, sillä herrat eivät kinanneet tahi tapelleet. Kaipa se järki alkaa vähitellen hiipimään näidenkin jääräpäiden pääkoppaan. Kerroin pojille, että olen ostanut ikioman kodin läheltä nykyistä kotiani. Tästä riitti kysymyksiä ja sain selittaa tarkkaan vuokra-asunnon ja omistusasunnon eroja. Oppi on näemmä mennyt perille siitäkin, ettei toisen puhuessa puhuta päälle, vaan odotetaan vuoroa.

Loppumatkasta puhe kääntyi jotenkin minuun itseeni ja herrat antoivat kumpainenkin oman näkemyksensä siitä, miten minun tulisi elämässäni elää ja toimia. Ohessa kummankin poikani näkemys tiivistelmänä. Herrat siis keskustelivat lähinnä keskenään pyytäen välillä kommentointiani.

Jami

• Minun kannattaisi etsiä sellainen tyttöystävä, jonka kanssa olisi mukava olla.
• Kihloihin ei kannata mennä, suoraan naimisiin.
• Sitten kun tulee ero, niin sitten pitää etsiä taas vain uusi tyttöystävä.
• Hänen pitää ymmärtää, että minulla on poikia, enkä unohda heitä koskaan.
• Sitten en olisi enää niin yksinäinen.

Juuso

• Minun pitäisi aktiivisemmin etsiä tyttöystävää, jonka kanssa voisi sitten mennä kihloihin.
• Olen kuulemma hankala, joten tyttöystävän etsiminen tulee olemaan vaikeaa.
• Sitten kun löydän sellaisen, niin minun on taas hyvä olla.
• Naimisiin saa mennä vasta sitten kun on ollut jonkun aikaa kihloissa.
• Ei olisi haitaksi, jos pojat saisivat pikkuveljiä. Siskot ei ole niinkään hyvä juttu.

Sitten herrat kyselivät ystävä- ja kaveritytöistäni erinäisiä kysymyksiä. Kerroin muutamasta nimen ja perusasiat. Tarkentavia kysymyksiä tuli muutamasta, mm. lähtisikö hän meidän kanssa pulkkamäkeen. Ystävätyttö on muuten Jamin keksimä termi naiselle, joka on ystäväni, muttei tyttöystävä 🙂

Mihin kuseen mä näiden janttereiden kanssa vielä tulen joutumaankaan…

Tuskin mihinkään kovin pahaan 😛