Chilimaassa kaikki hyvin

Vihdoinkin lautalla olleet Filippiiniläiset mysteerichilin siemenet osoittivat itämisen merkkejä. Olin ehkä liian hätäinen, sillä itämisessä ei kuitenkaan kestänyt kuin vähän reilu kolme viikkoa. Jokin villichili saattaa itää yli puolikin vuotta. Lautalla olevasta 35:stä  siemenestä jo neljä osoittaa heräämisen merkkejä. Ehkä niistä saadaan mahdollisesti C. frutescens lajiin kuuluva Siling Labuyo. Ehkä ei. Sen aika ainoastaan näyttää. On ihan mukavaa seurata tällaisen tuntemattoman lajikkeen kasvua. Selviääkö se sirkkalehtivaiheesta?

Minkälainen kasvutapa kasvilla on? Minkä muotoiset lehdet? Kasvaako kukkavarsia yksi vai useampia samasta haarasta? Minkä väriset ja muotoiset kukista tulee? Entä heteiden väri? Vääjäämättä tämä johtaa ensin oikeaan lajimääritykseen ja lopulta myös lajikkeen. Sitä odottaessa yritän hokea mantraa “Älä ole Timo aina niin hätäinen!”

Muuten mennään kohti kesää aika hyvissä asetelmissa. Kaikki itselle jäävät lajikkeet on 17cm altakasteluruukuissa ja ylimääräiset jaeltu ympäri kylää. Loisteputkien määrä tuplaantui viime vuodesta ja väittäisin sen vaikutusten myös näkyvän.

Taimet ovat kaikki matalia, tukevia ja voimakkaasti haaroittuneita. Toisaalta C. chinenset taitavat olla sitä luonnostaankin. Ainoastaan Aji Cristal ja tylysti latvottu Lemon Drop keulii bacatumille ominaiseen tapaan honteloine oksineen. Niille on tarkoitus jatkossakin näyttää saksia ronskin puoleisesti. En ajatellut tänä vuonna saada parvekkeelleni rönsyilevää 1.5m korkeaa toisiinsa kietoutunutta pöheikköä, joka pysyy hädintuskin pystyssä.

Parvekkeella on aurinkoisina päivinä ollut liki 15 astetta lämmintä. Odottelen huhtikuuta jo kovasti…