Mengelen puutarhassa tapahtuu taas…

Pyyntö maailman toiselta laidalta

Kävipä sitten niin että minua lähestyi eräs herrasmies Kanadasta ja pyyteli anteeksi häiriötä. Oli kiinnostunut Siling Labuyon siemenistä, jotka kuvaukseni perusteella olivat juuri sitä oikeaa linnunsilmächiliä. Hän kertoi, että sitä on aivan mahdoton saada Filippiineiltä. Sieltä lähetetään aina Thai-tyyppistä annuum-chiliä, joka ei todellakaan ole sama asia. Hän käyttää aitoa Siling Labuyoa jonkinlaiseen paholaisenhilloon, eikä siihen käy “vääränlaiset” chilit. Tepin on päässyt lähelle, mutta ihan kiva ei riitä sielläkään!

Paljastui, että hän on chiliharrastuksensa alkutaipaleella, kun lajikkeita kysellessäni vastauksena tuli pelkkiä C. annuum -chilejä. Päätin siis lähettää pienen kirjeen Torontoon, Kanadaan terästettynä vähän muullakin kuin tuolla Filippiinin ihmeellä. Pitänee vuorata kirjekuori molemmin puolin aidoilla Hämeenlinna-postikorteilla. Ehkä sielläpäin arvostetaan kuvaa Aulangolta ja tuosta Vanajan laidalla nököttävästä tiiligrillistä.. Hei, seis! Se oli vain sarkasmia! Hämeen keskiaikainen linna, silloisten vallanpitäjien 1260-luvulla alulle pykäämä ns. ruotsalainen neliö eli neljäkäs on minullekin tärkeä asia!

Lautalla ja sen ulkopuolella tapahtuu

Rocotot alkaa olemaan kaikki sirkoilla jo. Pari tuttua lajiketta taisi mädännyttää siemensä itämisen jälkeen, mikä on vain hyvä asia. Olen pyhästi luvannut pitää kasvien määrän tälle kaudelle 12:ssa. Tai no ainakin alle 20:n jää joka tapauksessa! Ilahduttavasti myös Tepin, Peru ja se väärin merkitty Tepin-tyyppinen C. sp. ovat itäneet. Fataliin katalogista löytyvä C. parvifolium iti myös. Saas nähdä, minkälainen kukka sille kehittyy jos niin pitkälle elää. Olen isojen poikien jutuista päätellyt, että aito C. parvifolium se ei ole.

Tunkiossa nököttävä C. flexuosum on säilyttänyt ainakin toistaiseksi oksiensa kimmoisuuden. Lehdet siitä on kaikki krapisseet jo aikaa sitten. It’s dead Jim! Tai mistäs sen tietää. Viinasen talvehtijoiden harsosääskipopulaatio sai Provado-käsittelyn jokin aika sitten ja hiljaista tuntuu “lentokannella” olevan.

Tapaus C. lanceolatum

Tämän chilin luultiin välillä kuolleen sukupuuttoon. Ja paskanlieskat sanon minä! En ole minkään muun kasvin nähnyt elävän niin suurella paahteella kuin kyseinen tuleton villichili. Jos tuore oksa katkeaa, niin sen ei tarvitse suurinpiirtein kuin nähdä vesiastia, niin se rupeaa tekemään sitä kohti juuriaan. Vanhan kansan viljelemällä kuun asennolla ei ole juurruttamisessa tämän chilin kanssa mitään tekemistä.

Talvehtiva Lanceni (isolla tarkoituksella!) jäi syksyllä leikkaamatta kovin alas. Nappasin ennen joulua noin 8mm paksusta päärungosta noin 20cm palasen. Leikkasin oksan juuren viistoon ja laitoin lasiin. Vuodenvaihteen tienoilla oksassa olevat silmut olivat lähteneet kasvuun ja tänään tarkasteltaessa ne olivat kasvaneet huomattavasti. Lisäksi vedenalaiseen varren osaan on ilmaantunut selviä juurisilmuja. Katsotaan miten tässä käy. Jos hyvin niin tästä tulee ensimmäinen bonchini.