Hiilenmäen uhrikivi
Jo keväällä päätin, että aion hieman penkoa Hattelmalanharjun lounaan puoleista rinnettä tarkoituksenani löytää jotain täysin mahdotonta; ennestään tuntematon tai aikojen hämärässä unohdettu uhrikivi. Harjun toinen puoli on tullut suurinpiirtein neliömetrin tatkkuudella tutuksi jo lapsuudessa kun kerran Kankaantakana olen syntynyt ja lapsuuteni viettänyt, mutta Hattelamalantien toisella puolen Luolajassa Lassilan pelloilla käytiin tosi harvoin. Alue on kuitenkin aina kiehtonut minua ja siellä olen käynyt useasti lapsena laskemassa mäkeä.
Museoviraston rekisteriportaali tietää alueella olleen asutusta ja Kalmonmäessä peltojen toisessa päässä on polttokenttäkalmisto. Lähin uhrikivi on Tyrynojan varrella valtatie nro 10:n eteläpuolella. Hiilenmäki on ikään kuin eteentyönnetty “kenttävartio” Hattelmalanharjun kupeessa. Harju nimittäin laskee Hattelmalantieltä jyrkästi Lassilan peltojen tasalle nousten sitten yhä jyrkästi takaisin. Samantapaisia muodostumia ovat mm. Karhun- ja Ketunlukko harjun toisella puolella Kankaantakana.
Vasta eilen kiinnitin huomiota alueen nimeen. Vuoden 1910 kartoissa se on ollut vielä Hiidenmäki. Hiisi on suomalaisten pyhä paikka, uhrilehto. Vasta myöhemmin kristinuskon myötä Hiisi sai pahat, pelottavat ja vastenmieliset merkityksensä. Tämä vain kiihdytti uteliaisuuttani. Löytyisikö alueelta jotakin sellaista, joka on jäänyt huomaamatta?
Ajoin fillarilla pellonreunaa Hattelmalantieltä mäen reunalle, bongasin ketun pesän sorarinteessä ja painuin metsään. Välittämättä hyttysten armeijoista samoilin aikani mäen päällä bongaten taas tutun juoksuhaudan, joka joidenkin lähteiden mukaan liittyy Puolan kapinaan 1863 ja taas toisaalta Suomen vapaussodan aikaan. Vastaavanlaiset varustukset löytyy myös harjun toiesta päästä Lassilantien risteyksen kulmilta. Sitten lähdinkin jo mäenlaskupaikalle, josta bongailin useita viljelyröykkiöitä. Päätin vielä lähteä käymään mäen toisella reunalla, jossa en koskaan ennen ole käynyt. Se kannatti!
Pellon reunaa kävellessäni näin kolme isoa pihjalaa joiden välistä siirryin takaisin metsään hyttysten syötäväksi. Kosketin yhtä pihlajan runkoa ajatellen huvikseni “Kertokaa, missä teille voi uhrata?”. Silmiin osui ylärinteessä kaksi isoa kiveä, jota kohti lähdin. Hetken päästä näkökentän rajalla näin laakean yksinäisen kiven jota kohti vaihdoin suuntani. Kiven pinnasta näin oitis yhden kupin ja riemuissani tiesin löytäneeni jotakin, joka on ollut kauan aikaa unohduksissa. Puhdistin kiven varovaisesti pintaroskista ja siitä paljastui lopulta 4 varmaa kuppia. Kooltaan kupit ovat 3-6cm ja syvyydeltään noin 1-2cm. Sen verran erilaisia uhrikuppeja olen kivissä nähnyt, että nämä ovat lähes täysin varmasti niitä.
Lisäys 24.6.2012
Mielessä kaihersi hullu ajatus siitä, että kivi ei sittenkään olisi uhrikivi. Siksi kävin paikalla uudelleen sateisesta säästä huolimatta. Loputkin epäilykset haihtuivat kun saavuin kiven luo. Aiemmin pintakarikkeen alta vapauttamani kivi oli sateessa puhdistunut ja ja selkeimmät kuppinsa täynnä vettä. Samalla tuli huomattua että itse kivi on vaaleaa graniittia. Kyllä se uhrikivi vain on! Olen etsinyt tietoa tästä Hiilen/Hiidenmäestä ja kaikissa lähteissä on mainittu että “Nimestään huolimatta alueelta ei ole tehty siihen viittaavia löytöjä” Paikalla pitää luonnollisesti Museoviraston väen vierailla. Ehkä Hiilenmäki muuttuu jälleen Hiidenmäeksi ja polkuja menneeseen alkaa vähitellen alueelta löytyä.
Lisäys 28.8.2013
Museoviraston koekaivaysryhmä vieraili kohteella 8-9.8.2013 ja sain vahvistuksen 26.8. että kivi olisi heidän arvion munaan ennestään tuntematon ihan oikea uhrikivi. Koekaivausryhmän johtaja onnitteli löydöstä ja kiitteli kovasti että siitä heille ilmoitin. This case is closed. Hiilenmäki on itselleni tästä lähtien Hiidenmäki. Jos paikalla vierailee, kannattaa Hattelmalanharjulta alas laskeutuessaan käydä ensin katsomassa laakson pohjalla, sen eteläpäässä olevaa kuusta. Kävijä ei voi olla erehtymättä siitä puusta jota tällä tarkoitan.
Kohteen koordinaatit ovat suunnilleen: N60,9738435 E24,4631998
Kuvapläjäys
Mahtavaa! Pitääpä käydä etsimässä tuo kivi. Muinaiskohteet kiinnostaa ja niistä on tullut vähän semmoinen harrastus, että pitää käydä kuvaamassa 😀 Ollaan aikaisemmin käyty miehen kanssa Kalmanmäen kalmistolla, mutta eipä mieleeni edes tullut, että lähistöllä saattaisi olla kuppikiviä 🙂
Eipä tullut itsellenikään, mutta tuon paikan nimi oikeastaan velvotti tonkimaan sen perusteellisesti. Teillä on sama “geokätköilyn” muoto sitten harrastuksena kuin meidänkin perheellä 🙂
Nimim. Odotellen museoviraston vastausta..
Upea löytö! Kävin ihmettelemässä kiveä muutama päivä sitten. Hiilemmäen “patterit” ovat tuttuja mutta eipä ole tullut mieleen kurkistaa toiselle rinteelle, josta kuppikivi löytyi.