Yhteenvetoa chilikaudesta 2014 ja lähtömerkit kaudelle 2015
Niinhän siinä kävi taas, kuten ennustinkin. Kunhan sai chilit pihalle niin mielenkiinto kirjoitteluun loppui. Viinaselle rakennettu kasvihuone täytti kaikin puolin odotukset. Vaikka kesä oli juhannukseen saakka lähinnä sadekausi ja kukkiminen pääsi vasta kesäkuun viimeisellä viikolla käyntiin, sain todella muhkean sadon kaikista kasvihuoneeseen valituista kasveista.
Biolanin turvemulta yhdistettynä Ventipot-ruukkuihin ja Blumat-kastelujärjestelmään oli täysosuma! Myös automaattinen vesisäiliön vesimäärän ilmaisinjärjestelmä toimi odotetulla tavalla, enkä joutunut kertaakaan uudelleenkalibroimaan Blumat-porkkanoita veden loppumisen takia. Pahimpana hellejaksona vettä meni noin 60l kahden päivän välein.
Mitään tuholaisia ei chileihin kasvihuoneessa iskenyt. Talon tuo kulma on jo ikiaikaisista ajoista lähtien ollut mustien muurahaisten, mauriaisten valtakuntaa. Tulihan ne nytkin kasvihuoneeseen huolimatta aluskankaista, ym. Ottivat pesäkseen Rocaton ruukun. Tästä ei itse kasvi ollut moksiskaan. Turve oli hienojakoisiksi keoiksi myllätty koko kesän ja muurahaiset partioivat koko kasvihuoneen alueella täysin ongelmitta. Ainoa ongelma taisi olla se, että kasvihuoneeni on aivan liian pieni kahdelle tomaatille ja kuudelle chilille.
Satoa tuli kaikista kasvihuoneeseen päätyneistä chileistä sen verran paljon, että esim. Trepadeira do Werneriä ei ensi kaudella idätetä. 3dl purkki hienojakoista jauhetta riittänee vähäksi aikaa. Siling Labuyo kukoisti ja sain siitä vihdoinkin riittävän siemenmäärän talteen ja jopa jonkin verran jauhetta. Itse kasvin jätin talvehtimaan, vaikka aika huonolta raakulta se tällä hetkellä näyttää. Sain syksyllä Kanadalaiselta “kirjekaveriltani” sain aiemmin kahden eri paikoista kerätyn Labyuon siemeniä. Voisi joskus idättää kaikkia kolmea ja selvittää niiden eroja.
Tepin, Peru kasvoi jättimäiseksi pusikoksi, joka oli aivan täynnään vihreitä auringossa violetin sävyjä saaneita podeja. Tyvikin on halkaisijaltaan yli 3cm. Tämä kasvi kypsytteli satonsa sisällä ja sadonkorjuun jälkeen leikkasin sen suhteellisen alas. Siellä se tekee Viinasella uutta lehteä. Näyttää siis jäävän eloon.
El Oro de Ecuador vaatii kasvaakseen todella paljon lämpöä. Se tuli huomattua kun vertasi kasveja kotona ja kasvihuoneessa. Siinä missä ulkona tuli pieniä pallukoita, kasvihuoneen podit saattoivat olla yli 4cm kokoisia. Podeihin näytti tulevan säännöllisen epäsäännöllisesti mustia pilkkuja. Maultaa tämä on oikein oiva perus baccatum.
Jos kaudelle sattui jotain hyvää niin kyllä sitten myös huonoa. Suureksi surukseni kasvihuoneessa hyvin viihtynyt reilu 3-vuotias Ulupica Large heitti lusikan nurkkaan ilmeisesti kastelussa tapahtuneen niin yleisen liikakastelun seurauksena. Tämän pistokkaasta kasvatetun kasvin siemenistä olen pari kasvia onnistunut kasvattamaan, mutta eipä ne ole isänsä lailla satoa koskaan tehneet. Jos kokeilisi vielä kerran tuoreista kerätyistä siemenistä.
Rocotot eivät taida olla minun juttuni. Saan niistä kyllä kauniita taimia ja komeita puskia. Eivät vain kuki tai satoa. En vaan osaa. Pitäisi varmaan kiduttaa ja kastella pelkällä vedellä ym. Toisaalta juuri näitä tekisi mieli kasvatella ja saada ne kukoistamaan. Vuosien mittaan on tullut selväksi ainakin se seikka, että baccatumit taitaa olla se minun juttuni. Pidän niiden monimuotoisuudesta, sopivasta poltteesta ja usein ihan hyvästä maustakin. Pääasiallinen käyttö kun tuntuu olevan jauheeksi jauhaminen ja sen tunkeminen suurinpiirtein kaurapuuroonkin.
Ensi kaudella en meinaa täällä kotona ulkoituttaa yhtäkään chiliä. Olivat nimittäin täynnä ansarijauhiaisia ja harvinaisesti kaikki kasvit C. lanceolatumia lukuunottamatta päätyivät luiskaan. Lancesta jäi jäljelle pistokkaasta kasvatettu ja se viime jouluinen “oksanpätkäprojekti” Kauniisti se kasvaa kivensä päällä. Odotan että juuret paksuuntuisivat sen verran että tukikepit voisi heittää mäkeen.
Mitä kaudelle 2015
Muilla kasvattajilla tuntuu mopo keulivan vuosi vuodelta vain korkeammalle. Itsellä sen sijaan taitaa kasvien määrä pudota entisestään, sillä totesin nykyisen asuinpaikkamme takapihan olevan aivan liian varjoisa normaalille ulkokasvattelulle. Kasvihuoneeseen mahtuu järkevästi 6 kasvia lattialle ja mahdollisesti 2 amppeliin. Tomaatit tullee jäämään ensi kaudella kokonaan kasvattamatta.
Alustava lista voisi olla esimerkiksi tällainen:
- Habanero Brown Large Sweet F3, C. chinence?
- Rocato, C. chinense
- El Oro de Ecuador, C. baccatum
- Jokin toinen baccatum, C. baccatum
- Siling Labuyo, C. frutescens
- Ulupica Large, C. cardenasii var. pendulum
- Rocoto Montufar, C. pubescens
- Jokin helppo Rocoto, C. pubescens
Se, mikä tuo toinen baccatum ja pubescens on en osaa vielä sanoa. Montufar oli Rocotoksi helppo, jokin sellainen mutta pyöreämarjainen?. Baccoista on läpi käyty läpi jo kaikkein yleisimmät ja olen pyrkinyt jokaiselle kaudelle ottamaan hieman tuntemattoman ei vielä “muodissa” oleva lajikkeen. Tällaisia oli kaudella 2012 Trepadeira do Werner ja kaudella 2014 El Oro de Ecuador. Ehkä pitää kuitenkin taas tutkia Fataliin ja Semillaksen katalogit läpi. Saa toki ehdottaa suosikeitaan, jos siltä tuntuu.
Joko saa kohta ruveta idätyspuuhiin?
Vihreälle wosikalle kävi just samoin kuin sulle eli en onneksi ole ainoa. Tänään sain vihdoin blogiani päivitettyä sitten viime maaliskuun. 😉
Rocotoista sanoisin että älä vielä heitä toivoas niiden suhteen. Sain itse kohtuullisen sadon amppeleista ja olivat säiden armoilla ulkosalla koko kesän. Kokeileppa vaikka lempata ne kasvarista pihalle sillä jo keväällä huomasin niiden pitävän lämpötilojen vaihtelusta. Saivat lähdön sisätiloista jo huhtikuussa lasitetulle parvekkeelle.