Puhallus hiillokseen, joka synnytti hillitöntä säätöä.

Preface – Esinaama

Harrastin myrskybongausta aktiivisesti vuosien 2000-2008 välillä. Viimeisen kerran kävin oikealla chasella 8.6.2008 kaverini Kimmon kanssa. Yksi tämän reissun kuva on edelleenkin itseäni puhutteleva. Käänsin kamerani ja selkäni voimakkaimmin salamoineelle ukkossolulle ja kuvasin toiseen suuntaan. Miksi sitten lopetin? Asiaan vaikutti monikin asia. Jotenkin hommasta vain lopahti se hohto mitä edellisenä kesänä vielä oli ollut. Ehkä yksi suuri syy oli se, että parhaimpiin kuuluva bongarikaverini siirtyi joksikin aikaa Brysseliin. Se tietty paletti tavallaan hajosi, eikä toisten kanssa olisi välttämättä syntynyt sitä samaa tunnetta enää.

Olin toki jo pitkään pohtinut asiaa, joka vaivasi mieltäni Ursan myrskybongausjaoston perustamisesta lähtien. Käykö tässä niin että harrastus muuttuu liian ammattimaiseksi jolloin siitä katoaa se tietty hauskuus ja vapaus? Ja omalta osaltani siinä taisi lopulta käydä niin kuin pelkäsinkin. Aluksi oli hienoa osallistua kaikkiin projekteihin, mm. RaPu, jolla kerättiin havaintoja FMI:lle saaden sitä vastaan parempaa tutkadataa käyttöön. Mutta samalla itse menetin pienen osan sitä alkuperäistä eGroupsin postilistan aikaista vapautta. Kaikki piti nyt kirjata, dokumentoida koordinaatteineen päivineen. Eihän näin olisi tarvinnut tehdä, mutta tunnollisena ja tarkkana itse tietysti siihen sorruin. Lisäksi ärsytti muutaman ihmisen jatkuva vinoilu joka asiasta ja kun asiasta sanoi että “Onko sinulla ehdotusta miten tämä tehdään paremmin?” tuli vastaan vaivautunut hiljaisuus. Käänsin selkäni koko “kommunistiseksi” katsomalleni yhdistystoiminnalle. Jälleen kerran.

Nyt tänä kesänä viimein aloin peuhomaan hiillosta. Juttelin muutaman wanhan parran kanssa ja hekin potivat ilokseni ja yllätyksekseni täsmälleen samaa krapulaa. Oli puhetta jopa eeppisten kännien vetämisestä tietyssä tilaisuudessa, josta olisi syntynyt legendoja ja vastaavissa tilaisuuksissa olisi jatkossa taatusti kielletty kaikkien alkoholipitoisten juomien käyttö. Mutta eniten kaipaan sitä yhtä asiaa, joka aivan varmasti ensi kesänä toteutetaan!

Tavataan sillä pienellä porukalla jossain Varsinais-Suomen ABC:lla, juodaan kaffeet, puhutaan sitä itseänsä ja lähdetään jonnekin. Kumi palaa mittarikentän ympärillä ja aivan sama mitä hienoa tekniikkaa on käytössä. Se tietty chasen tunne ilmiintyy meille kaikille aivan varmasti! Havaintoja kirjataan sitten jos siltä tuntuu!

Säätäjä iskee jälleen

Törmäsin heinäkuussa sattumalta pitkästä pitkästä aikaa saksalaiseen blitzortung-projektiin. Huomattavan paljon oli projekti kehittynyt sitten edellisen silmäyksen. Aikani lueskeltuani mietin että pakkohan tuollainen on itsekin rakentaa! Onnekseni Blitzorgung.org sivuston suomalaisella foorumilla  oli juuri alkanut uusi kimppatilaus asemiin tarvittavien osien hankinnasta. Osallistuin tähän ja ahmin samalla kaiken mahdollisen tiedon koko projektista.

Elokuu kului hitaasti, joten käytin osan vapaa-ajastani erilaisten projektissa tarvittavien komoottien kasaan haalimiseksi. Työpaikan pommisuoja osoittautui tälläkin kertaa kultakaivokseksi. Ostin myös TP-Link 3020 reitittimen, jonka myrkytin oitis Openwrt:llä. Sitä kun oli käytetty trackerin alustana onnistuneesti, joskin Wetter-board.de foorumilla varoiteltiin sen usb-portin epävakaudesta. Kotelot, ym. tilasin Partcosta.

Kasaaminen alkaa

Osat tuli viimein perjantaina 21.9. ja pääsin saman tien rakentamaan laitosta. Juuso meni koulun diskoon ja käytin sen ajan tinailemalla VLF-kortin kokoon. Otin kotoa lähtiessä muovikassillisen tarvittavia tavaroita mukaan. Tosin se parempi yleismittari jäi sinne, vaikka sitä nimenomaan olin alunperin kassiin laittamassa. Kotiin saakka ei enää kehdannut ajella vaan hain työpaikalta toisen yleismittarini, jolla mitata vastukset varmuuden vuoksi. Ensimmäinen tunti menikin osien lajitteluun ja sitten itse kokoaminen pääsi alkamaan. Tarkkana sai olla että oikeat osat löysivät oikean paikkansa. Yhtään niistä ei tarvinnut sentään irroittaa ja juottaa oikeaan paikkaansa. Piirilevyjen laatu oli erinomainen, mutta joissain kontakteissa tina ei millään meinannut juosta seikäänsä. Kärsivällisyydellä siitäkin selvittiin. Varsinkin kondensaattoreiden tekstit oli nin pieniä, että niitä piti kuvata digikameralla ja sitten suurennoksista katsoa, mitä kyljessä seisoo.

VLF-osa valmistui joutuisasti ja kolvi lähti irti seinästä noin 5min ennen Juuson diskon päättymistä. Loppu saisi jäädä seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä kasasin kontrolleriosan ja huomasin että kaksi pientä kondensaattoria puuttuu. Hetken arvottuani kaivoin varastoja ja otin alkuperäisten 15pF tilalle niin ikään kiteen värähtelypiirille tarkoitetut 27pF konkat. Sitten alkoikin hillitön säätö antennin kanssa. Huomasin että ferriittiantennien käämilangat on pikkuisen liian lyhyet, joten jouduin juottamaan niihin vähän enemmän 1.5neliöistä kuparijohdinta kuin oli alunperin tarve. Muuten kasaaminen sujuikin jokseenkin joutuisasti.

VLF-osan ja GPS-moduulin kytkentään käytin Yleiselektroniikasta tilattuja IP-67 suojattuja RJ-45 liittimiä.Tilasin ne kätevästi luettelotilauksena paikalliseen Elektrolinna Oy:öön yksillä postimaksuilla. Ja kun valitsin postitustavaksi noudon, säästyin postimaksuilta kokonaan! Nerokasta!

Laitteen sain sitten kotona tulille sunnuntaina 23.9. ja hyvin se näytti toimivan. Kunhan kontrollerilta sääti GPS-moduulin nopeyden jumppereilla ensin oikeaksi.

Ongelmat vyöryvät taivaanrantaan

Trackeri kävi ja kukkui noin päivän moitteetta ja sitten se kadotti sarjaporttinsa. USB-johdon irroitus ei auttanut asiaan, ei edes kernelin moduulin uudelleen lataaminen. Normaali reboot ei myöskään auttanut ja vasta wanhan liiton IVO-bootti palautti laitteen toimintaan. Tämän yhden kerran annoin vielä asian olla kunnes seuraavana päivänä TP-Link 3020 meni kahdesti jumiin. Asia ei enää ollut hyväksyttävissä, joten asensin wanhaan pieneen koneenraatoon Kubuntu LTS 12.10:n. Oma aikansa meni että sain XLT-trackerin init.scriptit myös normaalissa työpöytä Linuxissa siihen malliin, ettei tracker kaatunut käynnistettäessä. Kirjoitusvirheiden kanssa kannattaa olla tarkkana 🙂

Myös verkko koneelle piti saada ja ostin tarkotusta varten Buffalon pienen usb-dongen. Virhe!! Tämä mööpeli toimi heittämällä Linuxissa mutta signaalin laatu oli aivan jostain sieltä ja syvältä. Edes reitittimen vieressä se ei noussut koskaan yli 60%:n. Googlettelin aikani ja tulin siihen tulokseen että kyseessä on bugi laitteen ajureissa. Sellainen bugi jota ei ole vieläkään saatu täysin korjattua. Huonosta signaalin laadusta seurasi se että verkko katkeili, jolloin XLT-tracker kippasi välittömästi. Rakensinkin seuraavana päivänä poikien huoneeseen normaalin RJ-45 seinärasian ja ujutin sitä varten kolmannen kaapelin olohuonetta kiertävään listakouruun.

Nyt kaikki kukkui ja kävi hienosti, kunnes eräänä sateisena yönä koko laitos sekosi ja päälle iski sellainen häiriö etten moista ole nähnyt! Signaaleja tuli parhaimmillaan 70000/h! Avasin antennin kotelon ja huomasin että yksi “Do not Eat” -pusseista oli valahtanut piirilevyn ja aluslevyn väliin. Poistin sen ja häiriö katosi… Palaten seuraavana yönä uudelleen!

Otin koko hoidon alas seinältä ja vein sen poikien huoneeseen ja liitin 3m UTP-johdolla kiinni. Häiriö katosi, tosin sisätiloissa turhien signaalien määrä kasvoi. Nyt tätä kirjoittaessa takaisin ulos viety antenni on saanut piirilevylakkaa leiskalleen ja sähkömiehen kittiä varmistukseksi antennin johtojen läpivienteihin. STP-kaapelin molempiin päihin on lisätty ferriitistä tehdyt häiriönpoistimet. Siellä se on ollut ilman häiriöitä jo toista päivää. Saa nähdä onko väreksiminen nyt jo pysyvästi ohi. Näiden operaatioiden ja antennin vähittäisen siirtämisen jälkeen myös turhien signaalien määrä on pudonnut.

Muuta säätöä

Otin 24.9. heti käyttöön MyBlitzortung -PHP-koodihässäkän. Sitä säätäessäni olen tehnyt muutamia ohjeita Lapuan Radiokerhon Foorumille. Pari bugiakin olen koodista paikantanut ja ne on korjattu ylläpitäjän toimesta. Tästä riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta taidan jättää ne toiseen kertaan. Apua saa jos sitä vain pyytää 🙂

Jos jaksoit lukea tänne saakka niin oma salamapaikantimeni muuten löytyy osoitteesta http://www.viinanen.org/salama